Piikkiön asemapuiston historia ulottuu aina edellisen vuosisadan alkuun. Tuolloin se oli puoliavoin ja runsaslajinen maisemapuisto, jossa oli muun muassa tenniskenttä. Puisto rakennettiin osana Valtionrautateiden rakennuttamaa ja ylläpitämää asemapuistojen verkostoa. Asemapuistot toimivat junaa odottavien matkustajien virkistykseksi ja paikallisille kurkistuksena eurooppalaisen puutarhakulttuurin maailmaan. Sittemmin Piikkiön asemapuisto on kasvanut umpeen, ja muuttunut maisemapuistosta metsäpuistoksi junaliikenteen loputtua  ja hoidon päätyttyä 1980-luvulla. Puistossa on nykyisellään paljon villiintyneitä pensaita ja lahopuuta.

Puistoa ei ennallisteta entiseen loistoonsa, vaan sen luonnetta ja arvoa monikerroksisena ja monimuotoisena metsäpuistona vahvistetaan. Oleva metsänpohja ja paikalla kasvavat vanhat puut ovat keskeinen osa uudistuvaa puistoa, ja niitä täydentämään istutetaan puiston perustamisajalle tyypillisestä kasvillisuutta. Puistoon spontaanisti kasvaneet kuusikot kaadetaan, mutta yksittäisiä puita jätetään arboristiopiskelijoille harjoittelua varten. Näistä havupuista tulee alati muuttuvia veistoksia, kunnes ne kaadetaan kokonaan. Kuusten tilalle istutetaan pihtoja ja alppiruusuja. Lisäksi villiintynyttä kasvillisuutta raivataan sekä huonokuntoisia ja näkymiä peittäviä puita poistetaan.

Puistoon rakennetaan esteettömät reitit ja kaksi pientä aukiota, joilla voi pysähtyä nauttimaan eväitä tai keinumaan yhdessä. Esteettömiä reittejä täydennetään metsässä risteilevillä hakepoluilla, jotka mukailevat umpeenkasvaneen maisemapuiston käytäviä.